Tarinaa & Tapahtumia

Piti kaivaa ihan näin tällaisen rauhallisen lauantain varhaisina tunteina esille tuo eilinen Savon Sanomat, kun jäi sieltä tuollainen termi vaivaamaan pientä mieltäni. Näitä meidän iltapäivälehtiämme myydään hyvin pitkälle näiden lööppien avulla ja ansiosta ja mitä hurjempi lööppi saadaan aikaiseksi, sitä suuremmaksi se myynti kasvaa. Lööppien kuninkaita ja kuningattaria taitavat olla Matti Nykänen, Johanna Tukiainen, Martina Aitolehti ja koko joukko muita kansalaisia, jotka nyt ehkä tuota Matti Nykästä ja Ilkka Kanervaa lukuunottamatta eivät ole sitten oikeastaan yhtään mitään muuta tehneetkäät kuin pitäneet huolen, että lööppeihin ovat päässeet.

Viitasaarella teki paikallisen sairaalan lääkäri kuitenkin aikoinaan pienen huolimattomuusvirheen ja tappoi papereissaan miehen. Väestörekisteriin päästyään tuo virhe alkoi elää omaa elämäänsä leviten kaikkialle niin, että mieheltä lopetettiin eläkkeen maksaminen, pankkikortti lakkautettiin, verkkopankkitunnukset otettiin pois kahdestikin ja kuin sitten pisteenä kaikelle paikallinen osuuskauppa ilmoitti miehen jäsenyyden irtisanomisesta ja S-tilin jäädyttämisestä. Miehen mukaan on ollut käsittämättömän hankalaa saada järjestelmä uskomaan hänen olevankin hengissä ja että on tapahtunut virhe.

Viitasaaren sairaalan mukaan tapahtuneella ei kuitenkaan ole lööppiarvoa.

Tämä on nyt kuitenkin jotain sellaista, mikä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua meistä kenelle tahansa. Ja kyllä minä henkilökohtaisesti luen paljon mielummin tällaisia uutisia kuin esimerkiksi uutisia Johanna “Tuksu” Tukiaisen halusta luopua lempinimestään ja ottaa tilalle jotain sellaista, mikä hänen omasta mielestään viittaa jollain tavalla Angelina Jolieen tai uutisia Martina Aitolehden avioliiton uusista kuvioista!

Törmäsin tuossa viime viikolla ystäviini Seijaan & Simoon tuolla aukikaivetulla torillamme ja siinä tarinoidessamme Seija muistutti minua tästä minun blogistani ja siitä, etten ole pitkään, pitkään aikaan tänne yhtään mitään luettavaa erhtynyt naputtelemaan. Ja oikeassahan se tuo Seija siinä olikin, että pitkä tovi on tosiaankin päässyt vierähtämään tässä kirjoittelemisessani eli ei muuta kuin sormenpäät lentämään näppäimistöllä ja kirjaimia riviin…

Yksityiselämä sujuu rauhallisen leppoisissa merkeissä ilman mitään sen suurempia aiheita uutisointiin. Yhteishuoltajuuden perusteella Wäisci on jälleen ilahduttanut elämääni jo parin viikin ajan ja yrittää tuossa parhaillaan laittaa kasvejani uuteen kukoistukseen kiitollisena siitä, että pääsin tänään töistä huomattavasti tavallista aikaisemmin.

Parisen viikkoa sitten siirryttiin täällä meillä Kuopiossa noiden KELA-kyytien osalta uuteen ja uljaaseen aikakauteen. Kun tähän saakka ihmiset olivat saaneet soittaa juuri sille autoilijalle kelle halusivat, muuttui tuo käytäntö siltä osin niin, että nyt pitää soittaa vartta vasten tätä varten perustettuun keskukseen, joka välittää sitten paikalle juuri sellaisen auton, mitä ihminen tarvitsee. Asiakkaan tiedot siirtyvät autoilijalle sähköisesti eikä hänen enää tarvitse täytellä mitään papereita tai juoksennella hakemassa siihen sitten leimojakaan. Käytännössä vallan mainio ajatus, mutta käytännössä melkoinen painajainen. Periaatteessa minulta piti loppua KELA-kyydit tykkänään, koska ajan vain ja ainoastaan linja-autoiksi rekisteröityjä ajoneuvoja, jotka eivät ole takseja ja joissa ei ole näinollen myöskään sitä “sähköistä tiedonvälitysjärjestelmää“, mitä kautta ne kyydit tulisivat, mutta käytännössä minä olen tämän kuluneen kahden viikon ajan ajanut huomattavasti enemmän niitä KELA-kyytejä kuin aikaisemmin, täytellyt niitä papereita ja juossut hakemaan niihin niitä leimoja. Ihan niin kuin ennenkin.

Miksi?

Meiltä täältä Kuopiosta poistui tuon uudistuksen myötä yli kymmenkunta tuollaista hissillä varusteltua autoa KELA-kyydeistä yhdessä yössä. Mikä johti tietenkin siihen, että sairaaloihin, hoitolaitoksiin, kuntoutuslaitoksiin ja palvelukoteihin alkoi muodostua jonoja kyytejä odottavista henkilöistä - pahin oli tilanne eräänä päivänä Harjulassa, missä yli 80-vuotias mummo oli tilannut kyydin kotiinsa kello 13 ja auto suvaitsi saapua häntä noutamaan kello 18! Eli rollaattoreilla ja pyörätuolilla kyytejä tarvitsevien määrä ei vähentynyt tippaakaan, mutta heitä palvelevien autojen määrä tipahti ja reippaasti. Ja sitten autoilijat voivat nyt niin halutessaan olla kuittaamatta kyytiä itselleen eli jos ja kun kysymyksessä on tuollainen muutaman hassun kilometrin pituinen siirto, minkä toteuttaminen vaatii melkoisesti työtä ja vaivaa, voi sen jättää huoletta sinne koneelle, koska sitä vartenhan se keskus siellä on olemassa, että se järjestää asiakkaalle sen kyydin juuri silloin, kun tämä sitä katsoo tarvitsevansa. Eli kun syntyi niitä jonoja, annettiin minulle tilaisuus ja mahdollisuus jatkaa niiden papereitteni ja leimojeni kanssa entiseen malliin ainakin nyt ensialkuun tämän vuoden loppuun saakka. Ja asiakkaille mahdollisuus tilata se kyyti suoraan isännältä. Kun siinä sitten yhtenäkin päivänä menin hakemaan “omaa” asiakasta KYSiltä, käytiin minuun liki käsiksi kun siellä oli useita ihmisiä, jotka olivat odottaneet sitä omaa kyytiään jo yli tunninkin ja tämä minun asiakkaana rullaili pyörätuolillaan siihen vasta minun jo paikalle saavuttuani päästen heti kyytiini ja kotiinsa. Sana on näköjään jo levinnyt kulovalkean tavoin ja kyytejä tulee lisää koko ajan.

Että tällaista tältä suunnalta tätä talvista maatamme tällä erää!

En ole vielä tähän ikään ehtineenä käyttänyt äänioikeuttani kertaakaan. Ja tuskin tulen sitä koskaan käyttämäänkään, sillä olen hyvin, hyvin vahvasti sitä mieltä, että nämä sinne Arkadianmäelle valitut kansanedustajat pitävät meitä tavallisia ihmisiä tavallista hölmömpinä, ellei suorastaan idiootteina. Ja loppupeleissä se on meille tavallisille sukankuluttajille ihan sama, ketkä siellä sitä toimintaa pyörittävät - ihan yhtä huonosti tai hyvin he siitä selviävät!

Keskustan Matti Vanhanen tuumaili, että ne ovat nuo presidentinvaalit kohta edessä ja sinnehän vaaleihin ja niissä menestyäkseni minä tarvitsen rahaa. Oli mukana päättämässä Raha-automaattiyhdistyksen tuloksen jakamisesta ja - yllätys, yllätys - yksi avustuksen saaneista järjestöistä antoikin sitten avustusta Matin vaalikampanjalle. Matti on nyt sitten ihmeissään ja selittelee meille sitä, miksi ei jäävännyt itseään kun siitä jaosta ryhdyttiin päättämään. Ei tietenkään jäävännyt, koska oli itse “kierrättämässä” rahaa itselleen. Sinä sen ymmärrät ja minä sen ymmärrän, että se eroaminen puolueen johdosta ja pääministerin tehtävistä piti tehdä ennen kuin homma räjähtää käsiin. Ei siinä syynä ollut mikään leikkaukseen joutuminen, enkä voi kuin ihmetellä, että uskovatko ne nämä meidän herramme tosissaan, että joku vielä uskoo heitä. No, kohta on Matti Valtakunnanoikeudessa…

Tai sitäkin, että joku taho nyt vaan katsoo hyvää hyvyyttään aiheelliseksi kustantaa narsisseista narsisseimman eli Ilkka Kanervan suuruudenhullut syntymäpäivät!

En ole todellakaan ollut tippaakaan kiinnostunut politiikasta, mutta tämä vuosi on saanut minut sitä ja sen edesottamuksia kyllä mielenkiinnolla seuraamaan. Ei oikeastaan itse sitä politiikkaa vaan sitä, mitä seuraa kun keskitytään vain itseensä. Isot ns “valtapuolueet” tulevat kannatuksensa osalta alaspäin ja hyvää vauhtia tulevatkin, koska puolueen johtohenkilöt eivät puhu meille tavallisille taapertajille täällä vaan keskenään ja pienelle joukolle poliittisia toimijoita ja toimittajia. Ja nyt he siellä sitten pähkäilevät sitä, mitä pitäisi tehdä, jotta ne kannatusluvut saataisiin taas nousuun, eikä suinkaan sitä, miksi ne ovat alunperinkään lähteneet laskuun!

Suurin voittaja tässä nyt sitten näyttäisikin olevan Timo Soini puolueineen ja ihan hyvä niin. Pieni ja hakattu saa aina sympatiat puolelleen ja tämäkin kansanviisaus näyttäisi näiltä isoilta ja mahtavilta unohtuneen tyystin jossain matkan varrella. Keskustan äänenkannattaja Savon Sanomatkin julkaisi tässä päivänä eräänä Timo Soinia mollaavan pilapiirroksen sivullaan ja ainakin minua se nauratti ja huvitti suunnattomasti. Minusta se on merkki kypsymättömyydestä, kun pitää ryhtyä pilkkaamaan kilpailijaa henkilökohtaisesti. Sen minä ymmärrän kyllä vallan hyvin, että Helenius pilkkaa ja morkkaa tulevaa vastustajaansa nyrkkeilykehässä tapahtuvaa välienselvittelyä odoteltaessa, mutta että nämä meidän edustajamme vallankahvassa siihen syyllistyvät… Vaan siinähän ne Perussuomalaiset hönkivät jo ihan Keskustan niskaan… Soini on kuitenkin ja onneksemme sen verran valistunut ja fiksu mies, että tulevan kevään vaalikeskusteluissa epäilen niin Jyrki Kataisen kuin Mari Kiviniemenkin vielä kiemurtelevan kameroiden edessä tekemisiään tai tekemättäjättämisiään selitellessään. Se tuo Kreikan pelastaminen - vaikeudet aikaansaaneiden pankkien päästessä kuin se kuuluisa koira veräjästä - saattaa viedä vielä monen monta paikkaa ihan toisiin osoitteisiin siellä eduskunnassa.

Ja kun sitten Päivi Räsänen avaa suunsa ja kertoo rehellisesti mielipiteensä asioista, on se kuin pankin räjäytys. Ihmiset eroavat kirkosta ja Räsäsen puolueeseen liittyy uusia jäseniä kuin sieniä sateella. Ja miksi? Yleensähän politiikoilta et saa selvää vastausta yhtään mihinkään ja nyt sitten Päivi Räsänen kertookin suoraan ja kiertelemättä eli kaartelematta sen, mitä mieltä hän nyt sattuu olemaan homoudesta! Minulla ei ole mitään sen suurempia sympatioita heidän edustamiensa puolueiden ideologioille, mutta siitä minä pidän erittäin suuresti, että sieltä on vihdoinkin löytynyt kaksikin kansanedustajaa, jotka puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä ja merkityksillä ja puhuvat niistä vielä niin, että minäkin ymmärrän sen!

Ja nyt sitten Päivi Räsänen jatkaa tuolla hyväksi havaitsemallaan linjalla ja puhuu siitä, että meidän pitäisikin näitä pakolaisia tänne ottaessamme ottaa huomioon se heidän etninen taustansa ja edustamansa uskonto. Kun katselee noita tilastoja, on sieltä ihan selvästi havaittavissa se, että tietyillä ryhmillä on suuren suuria vaikeuksia oppia elämään täällä Suomessa meidän tapojamme ja lakejamme noudattaen. Miksi emme siis tosiaankin ottaisi tänne ihmisiä, jotka saattaisivat hyvinkin löytää sen kotinsa täältä ilman vaikeuksia? Tämänpäiväinen Savon Sanomat otsikoi näyttävästi, että Räsäsen lausunnot järkyttivät ja itse jutussa oli sitten haastateltu Savon islamilaisen yhdistyksen sihteeriä Mohamed Mursalia, joka kysyy sarkastisesti, että pitäisikö täällä jo olevat islamilaiset sitten poistaa maasta. Sitä ei Päivi Räsänen tahdo. Hän tahtoo vain, että asiaa ajateltaisiin niin, että tulevaisuudesta selvittäisiin pienemmillä vaikeuksilla ja pienemmillä rahallisilla satsauksilla.

Eli jäänpä siis enemmän kuin suurella mielenkiinnolla tuonne olohuoneeni sohvalle odottelemaan ja katselemaan mitä tuleman pitää…

Avainsanat: homous, matti vanhanen, päivi räsänen, pakolaiset, puolueet, savon sanomat, timo soini

Näin sitä vaan ollaan elelty jo tätäkin vuotta sen verran pitkälle, että maanantaina kun työt aloittaa, pitää muistaa kuukaudeksi laittaa jo marraskuu! Kovin vaan ei vielä oikein talviselta tämä meininki täällä näytä; on vielä lämpöasteita, ruoho viheriöi ja taivaaltakin satelee vettä tai korkeintaan räntää. Mutta eiköhän se siitä ennen seuraavaa Juhannusta ehdi lumikin maahan…

Odottelemme tässä jännityksellä tuota vuodenvaihdetta. Silloin muuttuvat nuo KELA-kyydit täällä meillä sellaisiksi, että asiakas ei voikaan enää tilata niitä suoraan liikennöitsijältä vaan hänen on soitettava keskukseen, joka lähettää sopivaksi katsomansa auton paikalle. Auto on myös nyt osattava tilata tietty aika ennen sitä kyytiä, mikä tulee varmaankin aiheuttamaan odottelemista sitten siellä määränpäässä ennen kuin sieltä pääsee takaisin kotiin - harva kun osaa ihan tarkasti sanoa milloin sieltä lääkäristä tai tutkimuksista pääsee ja lääkärit tuppaavat olemaan myöhässäkin niin, että se aiottu paluu saattaa myöhästyä monellakin eritavalla. KELA-kyytejä saa tuon vuodenvaihteen jälkeen ajaa vain ja ainoastaan takseilla eli meiltä täällä Kuopiossa poistuu näistä kyydeistä useampikin auto, mikä lisännee huomattavasti tuota asiakkaiden odottelemista. Pikkuisen on jo tullut asiakkailta epäilyjä tuon siirtymisen järkevyydestä, koska heillä on vuosien saatossa syntynyt luottamuksellinen suhde autoilijaan, joka heitä on lääkäriin ja sairaalaan kuljettanut. On tiedetty mille osastolle mennään ja mista haetaan eli ymmärrän kyllä heidän huolensa paremmin kuin hyvin. Mutta niinhän se tämä maailma vain kehittyy ja siinä kehityksessä olisi parempi pysyä mukana…

Muuten ei tuolla työrintamalla ole mitään sen kummempaa tai uutta kerrottavaa. MYKin kanssa se on joka toinen viikko sellaista pientä taistelua kun ruokatauon päättyessä pitäisi jo olla ties missä ottamassa matkustajia kyytiin ja tyttöjen “unohtamia” matkustajia pelastellessa meneekin sitten iso joukko seuraavia kyytejä myöhään ja aikatauluilla voi heitellä vaikka vesilintuja. Mutta jokainen päivä tälläkin viikolla päättyi aikanaan ja kotiin selvittiin, jos vaikka pikkuisen myöhemmin, mutta selvittiin kuitenkin.

Suomalainen media - lehdet, radio ja televisio - ovat mielestäni säilyttäneet kerrassaan upeasti asiallisuuden uutisoidessaan meille tapahtumista meillä ja muualla. Paitsi että. Paitsi että yhden kansallisen vähemmistömme jäseniä ei uutisoinnin yhteydessä ole enää aikoihin kutsuttu heidän omalla nimellään eli romaneiksi. Ehkä se on sitä, että heidät halutaan lukea samanarvoisiksi ihmisiksi kuin me muutkin suomalaiset, vaikka he itse tekevät koko ajan kaikkensa erottuakseen meistä muista suomalaisista. Heillä on ikioma asiamiehensä, joka puuttuu hyvinkin kärkkäästi mahdollisesti ilmenneisiin epäkohtiin, joista suurin taitaa olla se, että aina silloin tällöin jokin ravintola kieltäytyy päästämästä romania / romaneita tiloihinsa. Kuitenkaan siihen, että romanit pääsääntöisesti eivät työllisty vaan elävät ja elättävät perheensä yhteiskuntamme suosiollisella avustuksella, tämä asiamies ei puutu sen kummemmin muuta kuin paheksumalla julkisesti sitä, että työnantajat eivät anna romaneille mahdollisuutta.

Syy tähän kirjoiotukseeni löytyy Porvoossa McDonald’silla maanantain ja tiistain välisenä yönä sattuneesta ampumavälikohtauksessa, jossa teloitettiin kolme nuorta miestä.

Lueskellessani tämän päivän Iltalehteä löysin sieltä artikkelin, jossa kerrottiin ampujan edellisestä oikeudenkäynnistä hänen murhattuaan entisen vaimonsa ja vahingoitettuaan kahta muuta samanaikaisesti talossa ollutta henkilöä. Miehen silloinen asianajaja oli käyttänyt viisi tuntia keskusteluihin mustalaislähetyksen pastorin kanssa ja hankkinut mustalaisaiheisen kirjan, johon hän oli sitten tutustunut “tarpeellisessa laajuudessa” veloittaen näistä toimista valtiotamme 420 euron edestä. Muutenkin tuo koko oikeusprosessi tuli maksamaan meille veronmaksajille pelkkinä asianajokuluina reippaat puoli miljoonaa ja sen tuloksena mies oli saanut elinkautisen tuomion, joka oli tullut täytetyksi viime vuoden joulukuussa.

Eli ampuja Porvoon yössä oli mitä ilmeisimminkin mustalainen eli romani.

Miksi tätä ei voitu kertoa meille?

Henkilökohtaisesti minä pidän hyvin paljon amerikkalaisesta tavasta jakaa tuomioita. Siellä vastaavanlaisesta tapauksesta mitä suurimmalla todennäköisyydellä annettaisiin tuomiot kolmesta murhasta niin, että ne olisi kärsittävä peräkkäin eli kun olet kärsinyt saamasi tuomion murhasta numero yksi, ryhdyt kärsimään tuomiota murhasta numero kaksi ja sen perään vielä tuomio murhasta numero kolme. Ja kun yhdestä murhasta annetaan useamman kymmenen vuoden tuomio niin on siinä sitten aikaa mietiskellä sitä tekoaan varsinkin, kun ehdonalaiseen ei saa lupaa ollenkaan.

Ja miksi me yleensäkin käytämme tuomion sovituksesta termiä “kärsiä”? Jos sinä teet jotain vasten lakia ja jäät siitä kiinni saaden tuomion niin ethän sinä mikään “kärsijä” voi olla. Sinun uhrisihan se omaisineen siinä se “kärsijä” on!

Avainsanat: asianajaja, murha, mustalainen, romani, tuomio

Sanavalmis, sympaattinen, runoilija, kirjailija, Uutisvuoto-sarjan toinen pitkäaikainen kapteeni, kansanedustaja, pörröpää Tommy Tabermann menehtyi 62-vuotiaana Terhokodissa Helsingissä torstain ja perjantain välisenä yönä. En ryhdy tässä nyt esittelemään tai kuvailemaan hänen kirjallista tuotantoaan sen kummemmin, mutta olen käyttänyt eli lainaillut pätkiä hänen runoistaan hyvinkin usein muistaessani naispuolisia ystäviäni heidän merkkipäivinään tai jopa yrittäessäni tehdä heihin vaikutusta, sillä jos siitä miehen tuotannosta pitää ottaa esille yksi kauneimmista asioista, on se hyvin syvä ja kaunis kunnioitus naista, naiseutta ja rakkautta kohtaan. Vaikka upean koskettava Kirjailija ja Runoilija joutuikin antamaan sairaudelleen periksi, elävät hänen ajatuksensa ja sanansa hänen teoksissaan.

Käsittelin tuossa jokin aika sitten rattijuoppoutta ja kuin pisteeksi sinne kuuluisaakin kuuluisamman iin päälle tämän aamun Savon Sanomissa oli (jälleen kerran) kaksikin tuota merkintääni sivuavaa uutista. Ensinmäinen kertoi rattijuoposta, joka Mäntyharjulla oli reipasta ylinopeutta ajeltuaan kiepsauttanut autonsa 1,92 promillen humalassa Metsähallituksen tontille - helikopterikyydillä oli tämä poloinen sitten lennätetty Kuopion yliopistolliseen sairaalaan saamaan hoitoa vammoihinsa! Toisessa uutisessa taas kerrottiin parivaljakosta, joka jäi ensinmäisen kerran poliisin käsiin Siilinjärven Toivalassa ja tuolloin kuljettaja puhalsi alkometriin kiitettävän 2,77 promillen lukeman ajeltuaan ilman ajokorttia. Perjantain puolelle päästyämme poliisi ajoi samaa parivaljakkoa takaa Joensuuntiellä, mistä matka oli jatkunut Kaavintielle, missä sitten jo ajeltiinkin 130 - 140 kilometriä tunnissa kunnes virkavalta onnistui sumputtamaan kolmella autolla miesten etenemisen Juankosken taajamassa. Nyt alkometrin viisari pysähtyi lukemaan 2,88 promillea. Auton haltija istui kuljettajan vieressä hyvin vahvassa humalassa hänkin. Eli on käytetty yhteiskuntamme resursseja jälleen kerran pitämään huolto ihmisistä, jotka omaehtoisesti ja omaa tyhmyyttään, nautinnonhaluaan ovat vaarantaneet meidän muiden kansalaisten hengen useampaankin kertaan!

Toivottavasti usea Teistä lukijoistani katseli eilen jalkapalloilun MM-kisojen ottelun Uruguain ja Ghanan välillä, sillä se oli todella, todella upeata katseltavaa. Kaksi pientä maata, joista kumpaisenkaan ei edes uskottu etenevän näin pitkälle pelasi ennakkoluulotonta ja hyökkäämiseen keskittyvää jalkapalloa luoden toistaan upeampia tilanteita jatkuvasti pelin liikkuessa päästä päähän. Sääli, että toisen joukkueista oli poistuttava kentältä pakkaamaan varusteitaan kotimatkaa varten.

Kiitos suuri Jyrki “JJ Lehto” Järvilehdon voin kirjoittaa Teille aiheesta, joka kiinnostaa ja jossain määrin jopa painaakin mieltäni eli rattijuoppoudesta ja ruorijuoppoudesta. Voisinhan minä naputella tästä aiheesta tietenkin ilman tuota Järvilehtoakin, mutta aina aika ajoin täällä meillä myös nämä ns “kuuluisuudet” sortuvat tekemään asioita alkoholin vaikutuksen alaisena ja näin tämä maatamme vaivaava vitsaus saa kasvot ja sehän se tekee asian käsittelemisen aina vain helpommaksi.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lainsäädännössämme yleensäkään pitää olla joku määritelty raja, jonka jälkeen se alkoholin vaikutuksen alaisena jonkin tekeminen muuttuu rangaistavaksi. Alkoholin nauttiminen vaikuttaa meistä jokaiseen ihan omalla tavallaan eli jollekulle riittää yksi ainoa olut saamaan nupin sekaisin kun sitten taas joku toinen saattaa saada nauttia hyvinkin suuria määriä alkoholia ennen kuin sen vaikutus näkyy. Tai vaikuttaa tekemisiin. Miksi se ei yksinkertaisesti vain voisi olla niin, että jos ja kun se viisari siellä alkometrissä värähtääkään, se tekeminen ja ennen kaikkea sen seuraukset olisivat rangaistavia? Ja ne ehdolliset tuomiot kokonaan pois. Rattijuoppo tai ruorijuoppo linnaan ja sen verran pitkäksi aikaa, että siellä on aikaa miettiä niitä tekemisiään ja kenties tehdä itselleen lupaus siitä, että seuraavan kerran se moottori jätetään käynnistämättä. Kieltämättä tämä vaihtoehto tulisi valtiolle kalliiksi, koska ne vankilat täyttyisivät hyvinkin nopeasti, mutta ei asiaa muutenkaan saada kuriin.

Yllensä rattijuoppo ei selviä liikenteessä ilman, että siitä ei seuraisi jotain pahaa. Siinä ei olisi vielä sinällään yhtään mitään pahaa, jos se rattijuoppo kaahaisi sinne pöpelikköön itsekseen ja saisi vaikka miten pahoja vammoja, koska itsehän hän sen juomisen on aloittanut. Mutta kun siellä tieliikenteessä on meitä muitakin ja yleensä myös joku meistä muista joutuu tavalla tai toisella osalliseksi siihen rattijuopon törmäilemiseen, loukkaantuu tai vammautuu tai menettää henkensä tai jonkin läheisen hengen. Lainsäädäntömme pitää huolen siitä, että rattijuoppo selviää törmäilystään yleensä ehdollisella tuomiolla kun taas hänen uhrikseen joutunut saa pahimmassa tapauksessa yrittää tulla toimeen niiden seuraamuksiensa kanssa koko lopun elämäänsä. Ja rattijuoppo uusii tekonsa.

Alkoholismi mielletään meillä hyvin mielellään sairaudeksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Se on aivan yksin hankittu tapa elää, mutta me yhteiskuntana vastaamme sen seurauksista ja myös maksamme niistä.

Järvilehto on pahoillaan ja järkyttynyt tapahtuneesta, missä hänen hyvä ystävänsä menetti henkensä miesten lähdetty alkoholin vaikutuksen alaisina ajelemaan isolla veneellä, jolla sitten reipasta ylinopeutta ajaen tuli törmättyä siltaan väylällä, jonka kapaus saa pelonsekaisia mielikuvia siitä, jos siellä olisikin sattunut tulemaan vastaan vaikkapa soutuvene kyydissä olijoineen - jälki olisi ollut todella pahaa! Aikanaan oikeudessa tullaan kiistelemään siitä, kuka sitä venettä nyt sattuikaan ajamaan silloin kun rysähti, mutta onko sillä sitten enää sen suurempaa merkitystä?

Olenhan minä jo kauan tiedostanut sen, että urheileminen maailman huipulla on leikistä kaukana. Urheilijat ovat valmiita ottamaan hyvinkin hurjia ja jopa terveydelleen vaarallisia riskejä saavuttaakseen huipputuloksia ja voittaakseen mitaleita hyvänä esimerkkinä vaikkapa yhdysvaltalainen Marion Jones, joka oli liki voittamaton kilpakentillä kunnes selvisi, että niiden voittojen takana oli myös lääketiede ja nyt suurin osa maailmasta muistaneekin Marionin tästä puolesta ja ainakin osa hänen mitaleistaan on otettu häneltä pois ja annettu kilpailijalle, joka ei ole (ainakaan vielä) jäänyt kiinni minkään kielletyn aineen piikittämisestä elimistöönsä.

Ja nyt sitten Nigerian presidentti Goodluck Ebele Jonathan hermostui oman maajoukkueensa esityksistä jalkapalloilun MM-kisoissa sen verran pahasti, että otti ja ilmoitti Nigerian vetäytyvän kansainvälisiltä pelikentiltä kahdeksi vuodeksi, minkä ajan presidentti Jonathan katsoon riittävän siihen, että maajoukkueen asiat saadaan sille mallille, että niitä paljon kaivattuja voittojakin alkaisi tulla. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifahan ei moista valtiojohdon puuttumista urheiluun katso suinkaan hyvällä ja onkin sulkenut Nigerian näistä kansainvälisistä peleistä sitten pois varmaankin pikkuisen pidemmäksi aikaa.

Tuli vain mieleeni näitä tapauksia nyt tässä seuraillessani, että olisihan se vallan mainiota, jos meilläkin hallitus uuden pääministerimme Mari Kiviniemen johdolla kutsuisi Huuhkajiemme edustajia kuultavakseen huonosti sujuneiden karsintojen johdosta ja siellä vaikkapa Sami Hyypiä sitten selittelisi edesottamuksiaan ministereillemme. Tai kuinka presidenttimme Tarja Halonen ilmoittaisi, ettei Suomi osallistu kahteen vuoteen perinteiseen Suomi - Ruotsi -maaotteluun hävittyämme sen niin miesten kuin naistenkin osalta murskalukemin.

Taitaa vain olla tämä meidän suomalaisten luonne sen verran sellainen maanläheinen, että asiat pysyvät omalla tasollaan täällä meillä. Olen aina katsellut pikkuisen ehkä sittenkin huvittuneena esimerkiksi näitä mielenosoitustilanteita, joissa uhotaan enemmän kuin olisi tarvetta ja poltetaan lippuja ja hypitään sitten sen päällä ilmaan villisti aseita laukoen. Kyllä minä sen ymmärrän, että ne nämä kulttuurilliset erot saavat ihmiset toimimaan eri maissa erilailla, mutta näyttäähän se kieltämättä pikkuisen lapselliselta kun isot miehet kiljuvat suu vaahdossa asiaansa saamatta sitten kuitenkaan aikaiseksi mitään sen ihmeellisempää. En valitettavasti osaa suhteuttaa niitä seurauksia tähän elävään elämään, mitä nyt muutamien maiden tavallista huonompi menestys tuolla vihreillä nurmilla on saanut aikaiseksi, mutta ei se ole välttämätöntäkään; meistä jokainen taplaa täällä eteenpäin omalla tyylillään ja tämähän koskee nyt sitten myös kokonaisia valtioita ja ihan hyvä näin. Olisihan se tämä maailmamme äärimmäisen tylsä paikka elää, jos kaikki kaikkialla toimisivat ja suhtautuisivat asioihin samalla tavalla!

Eivät näytä nuo aikaisemmat meriitit ja saavutukset painavan näissä jalkapalloilun MM-kisoissa paljoakaan kun katsoo, että kisojen tässä vaiheessa varustekassinsa kotimatkalle ovat saaneet pakata jo hallitseva mestari Italia, entinen maailmanmestari Ranska ja Euroopan mestari Kreikka. Minusta on ollut erittäin miellyttävää seurata näitä ennakkoon vähemmälle huomiolle jätettyjä joukkueita, joiden varaan kovinkaan moni ns asiantuntija ei ole suostunut laskemaan. Otteluiden tärkeyden vain kasvaessa tästä eteenpäin näiden yllättäjien mahdollisuudet kuitenkin hupenevat peli peliltä, sillä siellä on kuitenkin vielä mukana näitä jalkapalloilun suurmaita, joiden kokemus ja rutiini tulevat näyttelemään noissa kuolemanpeleissä suurta osaa. USA osoitti jälleen kerran tuota amerikkalaisille perinteistä periksiantamattomuutta tekaisemalla voittomaalinsa varsinaisen peliajan jälkeisellä lisäajalla eli siellä ei suostuta lopettamaan sitä pelaamista ennen kuin se erotuomari viheltää siihen pilliinsä pelin päättymisen merkiksi; tosin ne nuo voittomaalin laukoneen Landon Donovanin kommentit pelinjälkeisessä lehdistötilaisuudessa maailmanrauhoineen menivät jo pikkuisen överiksi, mutta sekinhän on vain osa amerikkalaisuutta! Englanti sen sijaan teki ryhtiliikkeen juuri sillä luuluisalla viimeisellä hetkellä ja pelasi itsensä Saksan vastustajaksi ensinmäiselle pudotuspelikierrokselle.

Ja täällä kotomaassamme entinen pääministeri ja Keskustan puoluejohtaja Matti Vanhanen otti ja yllätti varmaankin kaikki ilmoituksellaan siirtymisestään Perheyritysten liiton uudeksi toimitusjohtajaksi syyskuun alusta. Aloite tähän manooveriin oli tullut Vanhaselta itseltään ja ryhmäjohtaja Timo Kallin mukaan moinen siirto merkitsee sitä, että Vanhasen on jätettävä eduskunta. Varmaankin aikaisempaan nähden stressaamattomampi ja muutenkin helpompi virka hoitaa ja palkkakin lienee sen mukainen.

Johanna “Tuksu” Tukiaisen lupaavasti alkanut ura laulajana koki tässä jonkin aikaa sitten (toivottavasti vain hetkellisen) takaiskun kun levy-yhtiö purki Tuksun sopimuksen vedoten epäasiallisesti siihen, ettei ollut onnistunut saamaan Tuksua sovittuna aikana studioon työstämään uutta levyä!

Meistä varmaankin jokainen muistaa, kuinka jalkapalloilun edellisissä MM-kisoissa kisojen loppuottelussa ranskalainen, maailman parhaaksikin jalkapalloilijaksi valittu,  Zinedine Zidaine hermostui suhteellisen totaalisesti italialaiseen Materazziin ja katseli siitä hyvästä ensin punaista korttia ja sitten hetkisen kuluttua italialaisten juhlintaan.

Ranskahan pääsi koko kisoihin häpeällisesti lyömällä uusintaottelussa Irlannin maalilla, jota edelsi käsivirhe, jonka myös maalintekijä Thierry Henry on suostunut tunnustamaan. Näissä kisoissa se tuo Ranskan esitys siellä pelikentällä onkin sitten ollut jotain ihan muuta kuin sitä jalkapalloa, mitä olemme Ranskalta tottuneet näkemään, toivomaan ja odottamaan - pallo on ollut totaalisesti hukassa!

Joku on sitä mieltä, että Ranskan ongelmat alkoivat päivämäärällä, minä Raymond Domenechi nimitettiin joukkueen päävalmentajaksi. Ranskan taaperreltua näissä kisoissa pari ensinmäistä otteluaan hämärän rajamailla Domenechi otti ja lähetti Nicolas Anelkan kotiin miesten otettua (näihin ympyröihin) hyvinkin rajusti yhteen joukkueen pukukopissa. Yksityiskohtia miesten sanailusta levisi ranskalaisiin lehtiin ja joukkueen kapteeni Patrice Evra syytti tästä “vuotamisesta” fysiikkavalmentaja Robert Duvernea ja jälleen oltiin nokkapokkasilla kameroiden edessä. Nyt osa pelaajista on mitä ilmeisimminkin kieltäytynyt niin harjoituksista kuin itse pelaamisestakin ja Ranskan jalkapalloliiton puheenjohtaja Jean-Louis Valentini on eronnut.

Ja englantilaiset pelaajat ovat sitten pitäneet oma-aloitteisesti ja omatoimisesti oman kriisipalaverinsa kahden tasapeleihin päättyneen ottelun jäljiltä eli mahtaisiko tässä nyt sitten olla mahdollista se, että kun miehelle maksetaan huimia summia sen pallon potkimisesta, niin tämä saa aikaan sen, että herra ryhtyykin jo pitämään itseään sen verran osaavana ja kaiken taitavana miehenä, ettei siinä enää sitten mitään valmentajia tarvitakaan kertomaan sitä, miten sitä peliä nyt sitten kulloinkin pelataan?

Onneksi siellä on sitten vielä kuitenkin joukkue Pohjois-Koreasta. Pelaajat itkevät kansallislaulun aikana, käyttäytyvät pelin aikana herrasmiesmäisesti ja joukkueen kokoonpanon määrää valtion päämies, eikä lehdistötilaisuudessakaan sanota mitään muuta kuin se, minkä hallituksen virallinen edustaja suostuu antamaan kerrottavaksi!